Pakollinen vaaliaihe

Ihmiset äänestävät voidakseen kertoa äänestäneensä - ja ennen kaikkea ketä äänestivät. Äänestämisen ominaisuudet uskonnollisena rituaalina ovat ilmeselvät: äänestäminen tapahtuu julksissa tiloissa, mutta suljetussa kopissa - aivan kuin rippi katolisessa kirkossa, äänestäminen on velvollisuus (tai oikeus, riippuen keneltä kysytään) - aivan kuin rippi kaikissa kristillisissä kirkoissa, vaalisalaisuus - rippisalaisuus. Mikä ero on tomaatilla ja tomaatilla? Jumala on elossa, voi hyvin ja on hysteerisen palvonnan kohde. Sen nimi näillä main on Suomen valtio. 

Äänestämisen keskeinen sosiaalinen tehtävä on että äänestäneet voivat kertoa mitä hyveellisyyden ja jalouden kultaista vasikkaa kukin on palvonut. Äänestäminen on itsekeskeisyyttä ja hurskastelua. Tämän ollessa riittämättömän kuvottavaa, tulee äänestämistä vielä julkisesti suitsuttaa ja kiinnittää omatunto ja itsekunnioitus oman ehdokkaan maineeseen ja kunniaan. Esimerkiksi, jos Pekka Haavisto sattuisi olemaan heteroseksuaali, tai edes eri puolueen ehdokas, ei hän todennäköisesti olisi saanut puoliakaan äänistään. Tämä on aivan päivänselvää, koska heteroseksuaalisuus ja kokoomuslaisuus eivät sovellu moraalisen ylivertaisuuden ja vapaamielisen hyveellisyyden symboleiksi ja täten urbaanin lehtikultamaisen moralisoinnin viestittämiseen.  Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston erot eivät ole kyseisissä ehdokkaissa,  näiden ajatuksissa, tai arvoissa, vaan niissä pääasiallisesti esteettisissä asioissa joita äänestäjät pitävät arvossaan ja joiden ympärille kehittyneisiin sosiaalisiin verkostoihin kukin äänestäjä haluaa signaloida kuuluvansa. 

"Koska haluan muiden tietävän, että kuulun keskiluokkaan ja kannatan yhteisvastuuta, ilmoitan kaikille äänestäneeni Sauli Niinistöä." 

"Koska haluan muiden tietävän, että olen suvaitsevainen ja kannatan yhteisvastuuta, ilmoitan kaikille äänestäneeni Pekka Haavistoa." 

Loppuun vielä henkilökohtainen tunnustus. Äänestin vuosia sitten Sauli Niinistöä presidentinvaaleissa protestiäänenä Tarja Halosta vastaan. Kadun tätä päätöstä vieläkin, mutta olen oppinut antamaan nuoruuden virheet itselleni anteeksi. Nykyään tiedän paremmin.